44-vuotias Matti huomasi ajautuneensa rooliin, jota hän ei ollut valinnut. Äidin kuoleman jälkeen isän arki alkoi hiljalleen hajota, ja vastuu siirtyi lähes kokonaan hänelle.
Lääkärikäynnit, laskut, ruokaostokset ja jatkuvat puhelut kesken työpäivän veivät voimat. Ohjelmistokehittäjänä työ vaati keskittymistä, mutta mieli oli jatkuvasti muualla. Matti yritti olla yhtä aikaa huolehtiva poika ja hyvä työntekijä, kunnes ymmärsi, ettei jaksaminen riittänyt.
Ratkaisu löytyi, kun isän arkeen tuli turvallinen avustaja. Puhelin hiljeni, työteho palasi ja sunnuntaikäynnit muuttuivat jälleen yhteiseksi ajaksi ilman tehtävälistaa. Matti sai takaisin keskittymisen työhönsä ja ennen kaikkea suhteensa isäänsä.
Älä odota siihen asti, että uuvut. Avun pyytäminen ei ole luovuttamista, vaan vastuunkantoa. Kun arki jaetaan, kaikki voivat paremmin.
– Matti
